Bongaa ylioppilaslakki!

Mustavalkoinen ylioppilaslakki on suomalaisessa katukuvassa hyvin yleinen näky – vappuisin. Nykyään lakki kaivetaan kaapista keskimäärin kerran vuodessa, mutta ennen oli toisin. Sata vuotta sitten ylioppilastutkinnon suorittaminen oli huomattava saavutus, jonka merkiksi oli jo 1860-luvulla vakiintunut valkoinen lakki mustalla samettireunuksella ja kultaisella Apollon lyyralla.

Jonkinnäköinen hattu oli olennainen osa 1900-luvun alun asukokonaisuutta. Päähine paitsi suojasi auringolta ja lämmitti, osoitti myös kantajansa yhteiskunnallisen aseman. Ylioppilaan arvo näkyi valkolakissa, jota käytettiin pitkin kesää. Lakki pysyi päässä kaupungin kaduilla ja metsäpoluilla, pyöräillessä ja uimaretkillä. Saattoipa lakki matkustaa nuoren ylioppilaan päässä ulkomaillekin.

Ylioppilaslakki on tunnistettava osa suomalaista kulttuuriperintöä, mutta se ei suinkaan keiku jokaisen päässä identtisenä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tunnuksen, Apollon lyyran, sijaan lakin koristeeksi on voinut vaihtaa oman yliopistonsa ylioppilaskunnan kokardin. Myös kokardin koolla on oma viestinsä; 1800-lukulaisen kieliriidan kaikuina ruotsinkieliset ovat perinteisesti valinneet lakkiinsa suuremman lyyran. Lakin vuorin värivalinnoilla taas on halutessaan voinut kertoa ylioppilaan taustasta ja osakunnasta. 1890-luvulla naisille suunniteltiin jopa oma ylioppilaslakki, mutta sen käytöstä luovuttiin melko nopeasti. Naisten ylioppilaslakista voit lukea esimerkiksi Helsingin yliopistomuseon kokoelmista.

Vaikka lakin ulkomuodossa on variaatioita, on viesti sama. Ylioppilastutkinnon suorittaminen on hieno saavutus, ja lakkia saa kantaa ylpeydellä.

^{Kuvat: Anna Hatva-Jokisen kotiarkisto, Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin yliopistomuseo ja Svenska Litteratursällskapet i Finland rf.}