Laadukas ylioppilastutkinto osana suomalaista koulutuksen laadunvarmistusta
Tämä artikkeli aloittaa Ylioppilastutkintolautakunnan Lyyra-blogin, jossa julkaistaan ylioppilastutkintoon liittyviä kehittämisartikkeleita ja tutkimusselostuksia. Artikkelin kohderyhmänä ovat asiantuntijat lukioissa, korkeakouluissa ja opetushallinnossa sekä muut ylioppilastutkinnosta kiinnostuneet. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella ylioppilastutkinnon tehtävää ja roolia osana koulutuksen laadunvarmistusta sekä ylioppilastutkinnon ja sen kokeiden laatuun vaikuttavia tekijöitä.
ISSN 2984-3413 / 12.9.2024
Erilaisia lähestymistapoja koulutuksen laadun varmistamiseen
Maailmalla on hyvin erilaisia tapoja suunnitella, järjestää ja organisoida koulutuksen laadunvarmistusta (Hudson et al., 2020). Riippumatta lähestymistavasta koulutuksen järjestäjät tavoittelevat korkeaa koulutuksen laatua. Tavat, joilla laatua arvioidaan, varmistetaan tai tavoitellaan poikkeavat kuitenkin toisistaan, ja ne voidaan karkeasti jakaa panostusta painottaviin (input) tai tulosten ja toiminnan arviointia ja kontrollointia (output) painottaviin lähestymistapoihin.
Tulosten ja toiminnan arviointia ja kontrollointia painottavalle lähestymistavalle on luonteenomaista keskitetty arviointi tai testaaminen, koulun toiminnan tarkastaminen ja opettajien opetuksen arviointi. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden opettajien osaamisen keskitetty arviointi, akkreditointi, kuuluu tähän lähestymistapaan. Arviointietoja käytetään mm. opiskelijoiden ja oppilaitosten järjestykseen laittamiseen, palkitsemiseen sekä rankaisemiseen. Tunnettuja rankaisukeinoja ovat mm. opettajan työsuhteen päättäminen tai koulun sulkeminen. Jos oppilaitos ja siellä saavutetut testitulokset sijoittuvat kansallisessa tai alueellisessa vertailussa korkealle sijalle, päätellään, että oppilaitoksen toiminta on laadukasta. Tulosten ja toiminnan kontrollointia painottava ajattelu on tyypillistä monissa Aasian maissa, (Isossa-)Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Lähestymistapa ei kuitenkaan tyypillisesti ota huomioon käytettävissä olevia resursseja, aluetta, jolla oppilaitos sijaitsee tai osaamista, jolla opiskelijat tulevat oppilaitokseen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi vanhempien sosioekonomisella taustalla tai alueen työttömyysasteella on yhteys opiskelijoiden menestymiseen testeissä (Ruiz et al., 2018).
Panostusta painottavalla lähestymistavalla pyritään varmistamaan laadukkaat opetuksen ja oppimisen edellytykset. Tähän lähestymistapaan kuuluu mm. asiantuntijaopettajien kouluttaminen tutkimusperustaisissa opettajankoulutusohjelmissa. Tähän asiantuntijuuteen kuuluu halu ja kyky laaja-alaiseen opetuksen suunnitteluun ja opetussuunnitelmatyöhön. Asiantuntijaopettaja opettaa ja tukee opiskelijoiden oppimista ottamalla huomioon opetussuunnitelman tavoitteet ja opiskelijoiden aikaisemman osaamisen ja kokemukset. Asiantuntijaopettaja kykenee siten laatutyöhön, johon kuuluu laaja-alaisen suunnitteluosaamisen lisäksi opetuksen ja oppimisen arviointiosaaminen ja oman opetuksen ja kouluyhteisön kehittämisosaaminen. Opettajaa tuetaan monin tavoin tässä laatutyössä. Oppilaitokset keräävät palautteita opiskelijoilta ja sidosryhmiltä. Näitä palautteita käytetään lähtökohtana itsearvioinneissa ja reflektoinnissa. Myös rehtorin ja opettajan kehityskeskustelujen tehtävänä on tukea opettajaa laatutyössä. Vaikka panostusta painottavassa lähestymistavassa korostuu opettajan autonomisuus ja ammatillisuus, opettajan osaamiseen kuuluu myös halu ja kyky koulun toimintojen ja opetuksen yhteisölliseen kehittämiseen. Tämä lähestymistapa konkretisoituu erilaisissa oppivan yhteisön, tiimiopettajuuden ja jaetun johtajuuden malleissa. Suomen lisäksi panostusta painottavaan lähestymistapaan tukeudutaan mm. Virossa.
Suomalaisessa koulutuksessa tärkeänä piirteenä pidetään paikallisten opetussuunnitelmien laatimista ja toimeenpanoa sekä opettajan johdolla tapahtuvaa työskentelyn ja oppimisen arviointia. Ylioppilastutkintoa lukuun ottamatta Suomessa ei ole tukeuduttu koulutuksen laadunvarmistuksessa ikäluokkien testaamiseen, toisin kuin maissa, joissa painotetaan tulosten ja toiminnan kontrollointia. Suomessa ei myöskään ole käytetty koulutarkastajia 1990-luvun alun jälkeen. Vaikka koulutuksen laatua edistetään hajautetusti oppilaitoksen ja opettajan tasolla, laatutyössä tukeudutaan kansallisiin linjauksiin, kuten opetussuunnitelman perusteisiin ja erilaisiin palautteisiin. Ylioppilastutkinnon rooli laatutyössä tulisikin nähdä yhtenä palautteena koulun ja opettajan laatutyössä. Laatutyön kannalta ylioppilastutkinnon tuloksia ei virallisesti käytetä koulujen järjestykseen laittamiseen, sillä kaikki ymmärtävät, että kokeen tuloksiin vaikuttaa opiskelijoiden osaaminen lukioon tultaessa. Lukiot eroavat sen suhteen, minkälaisilla keskiarvoilla opiskelijat valitaan lukioon. Opettaja ja koulutuksen järjestäjä voivat kuitenkin käyttää ylioppilastutkinnon tuloksia monin tavoin oman itsearviointinsa lähtökohtana, kuten seuraavassa luvussa kuvataan. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että ylioppilastutkinto, sen kokeet ja tehtävät sekä koesuoritusten arvostelu on laadukasta. Keinoja, joilla pyritään kohottamaan ylioppilastutkinnon laatua, tarkastellaan viimeisessä luvussa.
Ylioppilastutkinnon tehtävä ja rooli osana koulutuksen laadunvarmistusta
Arviointitiedolla on useita käyttäjiä, ja sitä käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Selvää on, että ylioppilastutkinto lukion päättökokeena antaa tietoa opiskelijoille ja heidän läheisilleen siitä, missä määrin opiskelija on saavuttanut lukiokoulutukselle lukion opetussuunnitelman perusteissa asetetut tavoitteet. Jotta ylioppilastutkinto ja sen kokeet antaisivat laadukasta tietoa opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamisesta, on kokeen tehtävien mitattava opetussuunnitelmassa kuvattua osaamista ja vastauksista annettavien pistemäärien kuvattava sitä, kuinka hyvin opiskelija on opetussuunnitelmassa kuvattavan osaamisen saavuttanut. Tämä arvioinnin toteava tehtävä on myös laissa säädetty ylioppilastutkinnon ja sen kokeiden keskeiseksi tehtäväksi (Laki ylioppilastutkinnosta 502/2019, 1 §).
Ylioppilastutkinnon kokeiden tuloksia käytetään korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa ennustamaan opintomenestystä korkea-asteen opinnoissa. Jotta kokeen tuloksia voitaisiin käyttää ennustamiseen, kokeiden on annettava tietoa siitä, kuinka syvällisesti opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet eli kuinka hyvin hän pystyy uusissa tilanteissa soveltamaan osaamistaan, kuten analysoimaan, arvioimaan ja erittelemään tarjolla olevaa informaatiota. Tähän liittyy myös se, kuinka hyvin ylioppilaskokeen tehtävät ottavat huomioon laaja-alaiselle osaamiselle, ml. oppimaan oppimisen taidoille asetettuja tavoitteita. Tämä on tutkinnon ja sen kokeiden ennustava tehtävä. Tutkinnon kokeiden ennustava tehtävä ei kuitenkaan saa ohittaa kokeen perimmäistä toteavaa tehtävää. Kokeiden laadinnassa ei voi tästä syystä painottaa eri korkeakoulujen opiskelijavalinnan tarpeita.
Ylioppilastutkinnon ja sen kokeiden tuloksia hyödynnetään koulutuksen järjestäjän, lukion ja opettajan laatutyössä. Tutkinnon kokeen tulokset ovat tärkeä signaali erityisesti opettajille siitä, miten heidän opetuksensa ja arviointitoimintansa on onnistunut. Kertovathan tutkinnon kokeiden tulokset luotettavasti siitä, miten lukion opetussuunnitelman perusteissa kuvatut tavoitteet on saavutettu. Opettaja näkee myös opiskelijan vastauksista, minkälaista osaamista opetus on edistänyt ja minkälaisia virhekäsityksiä opiskelijalle on jäänyt. Tämä kokeen tulosten perusteella saatava tieto on siis tärkeä opettajan oman työn itsearvioinnin ja kehittämisen lähtökohta. Lukion laatutyö tapahtuukin pääosin opettajan tasolla. Opettajat saavat tukea tähän laatutyöhön esimerkiksi rehtorin ja opettajan välisissä kehityskeskusteluissa. Lukion laatutyössä on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Koulun ja koulutuksen järjestäjän tason laatutyö tukevat opettajaa ja opettajayhteisöä arvioimaan koulun ja opettajien toiminnan laadukkuutta ja kehittämään toimintaa. Ylioppilastutkinnon tulosten käytölle on siis olemassa toteavan ja ennustavan tehtävän lisäksi lukion laatutyöhön liittyvä tehtävä.
Ylioppilastutkinnolla on aina ollut myös neljäs tehtävä. Tämä liittyy opetussuunnitelmien perusteiden toimivuuden arviointiin ja opetussuunnitelman kehittämiseen. Tehtävään tarjoaa hyvän lähtökohdan se, että useat Opetushallituksen opetussuunnitelmatyössä mukana olleet asiantuntijat ovat toimineet lautakunnan varsinaisina jäseninä tai asiantuntijajäseninä. Opetussuunnitelmien laatijoiden mukanaolo edesauttaa sitä, että tutkinnon kokeet mittaavat opetussuunnitelman tavoitteissa kuvattavaa osaamista. Toisaalta on tiedostettava opetussuunnitelman laatijoiden läheinen kytkentä ylioppilastutkinnon kokeiden laadintaan sekä suoritusten arvioimiseen ja sitä kautta syntyvä uhka tutkinnon riippumattomuudelle ja objektiivisuudelle.
Ylioppilastutkinnon laatuun vaikuttavia tekijöitä
Arvioinnilla tarkoitetaan yleisesti toimia, joilla selvitetään oppimisen määrää ja laatua sekä verrataan niitä asetettuihin tavoitteisiin. Oppimisen laadulla viitataan arvioinnin yhteydessä siihen, kuinka hyvin opittua kyetään käyttämään hyväksi uusissa tilanteissa, kuten ongelmien ratkaisemisessa, ideoiden tuottamisessa, yhteenvedon tekemisessä ja informaation analysoimisessa, erittelyssä ja arvioimisessa. Myös opetussuunnitelma korostaa tiedon käyttöä erilaissa tilanteissa. Oppimisen laadun arviointiin liittyen ylioppilastutkinnon tehtävät mittaavat nk. korkeamman tason ajattelun taitoja, soveltamista, informaation ja tietojen analysoimista, synteesin tekemistä ja arvioimista sekä kokelaalle kokonaan uuden tiedon tuottamista aikaisempien tietojen näkökulmasta.
Arviointi on aina suhteessa tavoitteisiin. Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa asetetaan tavoitteita lukiokoulutukselle yleisesti, kuten laaja-alaiselle osaamiselle, ja erikseen osaamiselle kussakin lukion oppiaineessa (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019 [LOPS2019]). Koska opetussuunnitelman tavoitteet ovat monipuoliset, on arvioinnissa käytettävien tehtävienkin oltava monipuolisia. Arvioinnin monipuolisuutta korostaa myös lainsäädäntö. Lain mukaan ”Opiskelijan työskentelyä, oppimista ja osaamisen kehittymistä tulee arvioida monipuolisesti” (Lukiolaki 37 § 1 mom.). Tästä syystä lukion arvioinnissa ja myös ylioppilastutkinnon kokeissa käytetään monipuolisia tehtäviä. Esimerkiksi kielten kokeissa arvioidaan mm. kuullun ja luetun ymmärtämistä, ajatusten ilmaisemista vieraalla kielellä ja lähitulevaisuudessa myös suullista kielitaitoa.
Myös laaja-alaisen osaamisen arvioinnin lähtökohtana ovat sille asetetut tavoitteet. Laaja-alainen osaaminen viittaa oppimisen ja osaamisen perustana oleviin kognitiivisiin taitoihin, metataitoihin sekä taitoihin, joita tarvitaan opiskelussa, työssä, harrastuksissa ja arjessa. Lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat hyvinvointiosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, monitieteinen ja luova osaaminen, yhteiskunnallinen osaaminen, eettisyys ja ympäristöosaaminen sekä globaali- ja kulttuuriosaaminen (LOPS2019). Tutkinnon kokeiden tehtävänä on siten myös arvioida laaja-alaisen osaamisen saavuttamista. Ylioppilastutkinnon arvosanat annetaan kuitenkin lainsäädännön mukaisesti jokaisesta kokeesta erikseen (Laki ylioppilastutkinnosta 18 §).
Arvioinnille asetetaan erilaisia vaatimuksia, kuten pätevyys eli validius-, reliaabelius-, autenttisuus-, erottelu-, ja objektiivisuusvaatimus (AERA, 2014; Heubert & Hauser, 1999). Arvioinnin validiusvaatimuksen mukaan arvioinnin tulee kertoa osaamisesta, jota on tarkoitus arvioida. Arvioinnin lähtökohtana ovat siten opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Ylioppilastutkinnon kokeiden laatimisesta vastaavat eri oppiaineiden asiantuntijoista kootut jaokset. Sen lisäksi, että jaoksen jäsenillä on syvällinen asiantuntijuus oppiaineessa ja he tuntevat opetussuunnitelman perusteissa asetetut tavoitteet, jaokset seuraavat eri tavoin sitä, millä tavalla valmisteilla oleva koe mittaa määrällisesti ja laadullisesti oppianeen ja lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaista osaamista. Kaikkien tavoitteiden saavuttamista ei voi kuitenkaan jokaisella koekerralla mitata, vaan koe sisältää aina jonkinlaisen osajoukon kaikista tavoitteista. Validiteettiin vaikuttaa myös se, kuinka hyvin kokelaiden vastausten arvostelussa otetaan huomioon nimenomaan opetussuunnitelmassa kuvattu osaaminen. Siksi jo kokeen laatimisen yhteydessä laaditaan kuvaus alustavista hyvän vastauksen piirteistä, eli siitä, millaista osaamista vastauksen oletetaan heijastavan opetussuunnitelman mukaan. Opettaja arvioi kokelaan vastauksen koulussa tukeutumalla alustaviin hyvän vastauksen piirteisiin. Sensori arvioi vastauksen sensorikokouksessa tarkennettujen lopullisten hyvän vastauksen piirteiden avulla.
Arvioinnin validiuteen kuuluu myös läpinäkyvyys eli arvioinnin avoimuus ja osapuolten tietoisuus arvioinnin periaatteista. Arvioinnin avoimuutta edistetään julkaisemalla määräykset, hyvän vastauksen piirteet ja muut keskeiset tiedot lautakunnan verkkosivuilla suomeksi ja ruotsiksi. Avoimuuteen kuuluu myös se, että Ylioppilastutkintolautakunta järjestää erilaisia sidosryhmätapaamisia ja pyytää lausuntoja valmisteilla olevista asioista. Myös jaosten jäsenet osallistuvat erilaisiin opettajajärjestöjen ja sidosryhmien tapaamisiin.
Arvioinnin reliaabeliusvaatimukseen kuuluu mm. se, että arvioinnin välineissä ei ole satunnaisvirheitä ja jokaista opiskelijaa arvioidaan samalla tavalla arvioinnin tavoitteiden ja hyvän vastauksen piirteiden mukaisesti. Ylioppilastutkinnon kokeiden laatiminen on iteratiivinen prosessi, jonka aikana tarkastellaan koetta kokonaisuutena ja kutakin tehtävää erikseen. Tällä iteratiivisuudella pyritään kohottamaan validiteettia ja estämään satunnaiset virheet. Kaikki kokeet hyväksytään yhdessä Ylioppilastutkintolautakunnan kolmesta valiokunnasta. Valiokunnat on koottu siten, että jokaisen valiokunnan hyväksyttäväksi tulevaan kokeeseen perehtyy huolella useampi henkilö. Lopulliseen digitaaliseen muotoon koodatun tehtävän lukee ja testaa useampi henkilö.
Reliaabeliuuteen liittyy myös se, että jokaisen opiskelijan vastaus arvostellaan samalla tavalla. Lautakunnan jaokset järjestävät sensorikokouksen, jossa tarkastellaan alustavien hyvän vastauksen piirteiden kuvauksia, sovitaan tarkennuksista ja yhtenäistetään arviointia esimerkiksi maamerkkisuoritusten avulla. Ennen sensorikokousta jaoksen jäsenet ovat lukeneet kokelaiden vastauksia ja perehtyneet tyypillisiin kokelaiden tekemiin virheisiin. Sensorikokouksessa sovitaan myös se, millä tavalla nämä vastauksen arvoa alentavat tekijät otetaan huomioon pisteytyksessä. Lautakunnan verkkosivuilla julkaistuissa lopullisissa hyvän vastauksen piirteissä kuvataan sensorikokouksen tekemät keskeiset arvostelulinjaukset. Niissä voidaan kuvata esimerkiksi edellytyksiä vastauksen tarkkuudelle, kuvauksia eritasoisista vastauksista tai millä tavalla tehtävä liittyy lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvattuun laaja-alaiseen osaamiseen. Sensoroinnin aikana jaokset tukeutuvat erilaisiin sensoroinnin reliabiliteettia kohottaviin menetelmiin, kuten yhteisten esimerkkivastausten arvostelemiseen ja ketjutettuun toisen sensorin käyttämiseen.
Arvioinnin autenttisuus ylioppilastutkinnon kohdalla viittaa siihen, että kokeiden tehtävät, aineistot ja tehtäviin vastaaminen ovat samantapaisia kuin opetustilanteissa lukiokoulutuksessa. Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan lukion opiskelumenetelmät rohkaisevat opiskelijaa havaitsemaan ongelmia, esittämään kysymyksiä ja etsimään sitten näihin vastauksia. Erilaiset tutkimiseen, kokeilemiseen ja ongelmanratkaisuun perustuvat opiskelumenetelmät kehittävät kriittistä ja luovaa ajattelua. Näitä ajattelun lajeja tarvitaan vastattaessa tehtäviin. Autenttisuus liittyy myös digitaalisten välineiden käyttöön: arvioinnissa käytetään niitä järjestelmiä ja ohjelmia, joita käytetään muutoinkin lukiossa. Autenttisuus viittaa myös siihen, että arvioinnilla saatava tieto kertoo kokelaiden valmiuksista opiskella korkea-asteella. Siksi on luontevaa sisällyttää ylioppilastutkinnon kokeisiin erilaisia aineistoja ja niihin liittyviä tehtävän antoja, jotka ohjaavat kokelaita tutkimaan ja ratkaisemana ongelmia aineistojen pohjalta. Arvioinnin autenttisuus varmistaa omalta osaltaan sen, että arvioinnin tulokset ovat käyttökelpoisia seuraavan asteen opiskelijavalinnoissa.
Arvioinnin erotteluvaatimus tarkoittaa sitä, että ylioppilastutkinnon kokeeseen osallistuvien kokelaiden osaaminen erotellaan toisistaan asetettujen tavoitteiden saavuttamisen suhteen luotettavasti. Erotteluvaatimus otetaan huomioon jo kokeiden laatimisvaiheessa. Kokeessa on oltava tarkoituksenmukainen määrä vaikeudeltaan erilaisia tehtäviä siten, että erot alempien arvosanojen välillä syntyvät aidon osaamisen – ei sattuman kautta. Vastaavasti erot ylempien arvosanojen välillä eivät ratkea pienten huolimattomuusvirheiden perusteella, vaan aito syvällinen osaaminen tuottaa korkeimpia arvosanoja. Kysymykset ovat aidosti erottelevia, kun pisteiden frekvenssijakauma on Gaussin käyrän kaltainen. Arvioinnin erotteluvaatimus on tärkeä osa arvioinnin luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta, koska se varmistaa, että arvioinnin tulokset ovat sellaisia, että niiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä ja päätöksiä osaamisesta.
Arvioinnin objektiivisuusvaatimus tarkoittaa sitä, että arvioinnin menetelmät ovat objektiivisia ja puolueettomia eivätkä mitkään lautakunnan ulkopuoliset tahot tai ryhmät pääse vaikuttamaan arviointiin. Objektiivisuusvaatimus on myös keskeinen periaate tieteellisessä tutkimuksessa, jossa pyritään saamaan luotettavaa ja toistettavaa tietoa. Arvioinnin menetelmät, koesuoritusten arvostelu ja tulokset eivät saa olla alttiita tulkinnanvaraisuudelle tai henkilökohtaisille mieltymyksille. Objektiivisuusvaatimuksesta seuraa myös, että ylioppilastutkintoon liittyvien kokeiden laatimisesta tai tehtävistä ei keskustella sidosryhmien kanssa siten, että tutkintoon liittyvät salassapitovaatimukset tulevat uhatuiksi. Arvioinnin objektiivisuusvaatimus on tärkeä, koska kokeiden hyväksymisessä, hyvän vastauksen piirteiden laatimisessa ja kokelaiden vastausten arvostelussa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat nuorten ihmisten valintoihin ja elämään.
Ylioppilastutkinnon kokeet toteutetaan digitaalisessa Abitti-ympäristössä. Digitaalisessa ympäristössä kokelaan tarvitsee mm. osata kirjoittaa, laskea, mallintaa ja piirtää lukion opinnoista tutuilla ohjelmilla. Ei ole kuitenkaan itsetarkoitus, että menestyminen kokeessa riippuu liiaksi teknisestä osaamisesta. Toisaalta tietokoneen käyttöön liittyvät taidot kuuluvat laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin, joita on myös arvioitava. Tehtäviä suunniteltaessa onkin oltava tarkkana siinä, mitä tehtävän tekeminen oikeasti mittaa. Digitaalisissa ympäristöissä voidaan kuvien ja taulukoiden lisäksi hyödyntää myös videoita, simulaatioita, ääninäytteitä ja mittaustuloksia. Nämä mahdollistavat erilaisten tehtävien laatimisen.
Lopuksi
Blogitekstissä tarkasteltiin yleisesti koulutuksen laatua ja laadunvarmistusta, ylioppilastutkinnon tavoitetta ja sen roolia osana koulutuksen laadunvarmistusta sekä ylioppilastutkinnon laatuun vaikuttavia tekijöitä.
Ylioppilastutkinnon kokeiden tuloksilla on laaja käyttäjäkunta. Ylioppilastutkinnon toteava tehtävä liittyy tutkinnon asemaan lukion päättökokeena. Se antaa tietoa opiskelijoille ja heidän läheisilleen siitä, missä määrin opiskelija on saavuttanut lukiokoulutukselle lukion opetussuunnitelman perusteissa asetetut tavoitteet. Ylioppilastutkinnon ja sen kokeiden tuloksia käytetään korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tämä on tutkinnon ennustava tehtävä. Ylioppilastutkinnon kokeiden tuloksia käytetään hyväksi koulutuksen järjestäjän, lukion ja opettajan laatutyössä. Opettaja tekee tällaista laatutyötä, kun hän vertaa omaa arvosteluaan sensorin arvosteluun. Ylioppilastutkinnolla on aina ollut myös neljäs tehtävä. Tämä neljäs tehtävä liittyy opetussuunnitelmien perusteiden toimivuuden arviointiin ja opetussuunnitelman kehittämiseen.
On tärkeää, että ylioppilastutkinnon laatua kehitetään jatkuvasti, jotta kokeen tulosten laaja käyttäjäkunta voi luottaa tutkinnon kokeiden antamiin tuloksiin. Laatua pidetään yllä tarkastelemalla laatunäkökohtia kokeita laadittaessa ja vastauksia arvioitaessa. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota erityisesti validius-, reliaabelius-, autenttisuus-, erottelu-, ja objektiivisuusvaatimuksiin.
Jari Lavonen, Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja (2019–)
Tiina Tähkä, Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri (2018–)
Lähteitä
AERA (2014). Foundations. standards for educational and psychological testing: Part 1, 11–72. American Educational Research Association.
Heubert, J.P. & Hauser, R.M. (Eds.). (1999). High stakes: Testing for tracking, promotion, and graduation. National Academy Press.