Ylioppilastutkinto sata vuotta sitten
Se kevät oli kokelaille erityisen jännittävä.
Maaliskuussa 1917 suomalaiset abiturientit istuivat valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin, kun ensimmäinen maailmansota repi Euroopan karttaa uusiksi. Vaikutukset ulottuivat Suomeen, jossa routavuosiksi nimetty venäläistämistoimenpiteiden aika oli jo pitkään herättänyt vastustusta itäistä isäntää kohtaan. Kouluissakin oli lisätty venäjän kielen ja historian opiskelua, mitä ei kansallismielisessä huumassa katsottu hyvällä. Viipurissa eräs abiturienttipoika erotettiin koulusta hänen osallistuttuaan venäläisvastaiseen protestiin, mutta hän sai myöhemmin ylioppilaslakin yksityisen Ruotsalaisen tyttökoulun oppilaana. Sota Saksaa vastaan vei Venäjän huomion ja ote Suomesta hölleni. Eurooppalaisia suurvaltasuhteita ravistellut sota antoi tilaa hiljaisille itsenäisyyshaaveille.
Kevään kirjoitukset osuivat kohdalle historiallisella hetkellä. Venäjän sodassa kokemat raskaat tappiot ja elintarvikepula aiheuttivat levottomuuksia, jotka levisivät Helsinkiin asti. Muuan Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa opiskellut abiturienttityttö oli saapua saksan kirjoituksiin myöhässä väisteltyään koulumatkallaan venäläisiä kapinallisia. Koepäivänä monen sydän hakkaa tavanomaista tiheämmin, mutta kyseisen tytön mieltä taisi järkyttää enemmän vossikkaansa murhatun everstin näkeminen, kuin kirjoituksissa vastaan tullut käännöstehtävä. Kun samana päivänä Suomessa alkoi levitä tieto siitä, että Venäjän keisari on luopunut vallastaan, eivät rehtorit malttaneet olla jakamatta Pietarista kantautuneita uutisia myös kirjoituksiinsa keskittyneille abiturienteille. Maaliskuun vallankumous oli uutinen ja tapahtuma, jonka kauaskantoisia seurauksia juhlittiin saman vuoden joulukuussa Suomen itsenäisyysjulistuksessa.
Ylioppilastutkinto oli vielä 1917 Helsingin yliopiston, silloisen Keisarillisen Aleksanterin yliopiston pääsykoe. Tutkinto koostui kirjallisista kokeista ja suullisista kuulusteluista, joita varten kokelaat ympäri Suomen matkustivat vuorollaan maan pääkaupunkiin. Keväällä ylioppilaiksi hyväksytyt saivat oikeuden kirjoittautua opiskelijoiksi yliopistoon ja aloittaa akateemisen taipaleensa valitsemallaan alalla.
Juhlavaa kevättä seurasi kuitenkin pitkä syksy. Yliopiston avajaisia päästiin juhlimaan vasta tammikuussa 1918 - yhdessä Suomen itsenäisyyden rinnalla. Opiskelu keskeytyi kuitenkin nopeasti sisällissotaan ja poikkeusoloissa ylioppilaskirjoitukset jäivät järjestämättä, kun kokelaita ei voitu kutsua suullisiin kuulusteluihin Helsinkiin. Vastaitsenäistynyt Suomi oli murroksessa, eikä uudistuksista jäänyt vaille tukevan keski-iän saavuttanut ylioppilastutkintokaan. Kaikki kokeet suoritettiin jatkossa kouluissa ja tutkinnon tavoitteeksi tuli selvittää, olivatko oppilaat saavuttaneet vaaditun kypsyyden ja omaksuneet vahvistettujen oppikurssien sisällön. Tällaisena lukioasteen päättötutkintona ylioppilastutkinto on säilyttänyt asemansa koko itsenäisyyden ajan.
Ylioppilastutkinnon monipolvinen historia ja itsenäisyyttä edeltäneet vaiheet on avattu Mervi Kaarnisen ja Pekka Kaarnisen kirjoittamassa Sivistyksen portti –teoksessa (Otava, 2001).
